Väinönputkivaahtokarkit

Väinönputkivaahtokarkit

Käy Kemijokea. Rantaa, jolla vesi vielä hetki sitten villinä vaelsi. Tunne, miten tulvii valo kylmään maahan, ravistelee jokivarren väen hereille, kasvattaa yhdessä sykäyksessä vankat versot.

Piileksivät törmillä, kosteassa hiekassa, nuo Lapin kevään ensimmäiset vihannekset. Sinipunaiset, väkevästi tuoksuvat väinönputket. Lehdet tiukassa vihreässä supussa, kasvun kivussa, valmiina kurottautumaan kumpupilviin saakka.

Väinö vertaistaan vailla. Kertoo sinulle luonnonkansasta, porojen kanssa vaeltavasta. Pälviä pitkin he keväisin kulkivat, näitä väkeviä vihanneksia pureksivat. Mukana heillä kulki aina tämä kasvirohto, pitkän matkan kotiin asti, talven yskän taltuttajaksi, lumisokean lohduttajaksi.

Käy sinä Kemijokea, uudelleen keskikesällä. Silloin näet varret mahtavat, metrin mittaan kohoavat. Ihmisenputkeksi Lapin ihminen kasvia nimittää, sen rikasta käyttöhistoriaa kunnioittaa. Löytyypä myös nimi pyhä – angelica archangelica – enkelten kasvi. Munkit siitä lauloivat, ihmisen pelastajaksi kuvasivat. Kuljettivat väinönputket muinoin Keski-Eurooppaan asti, pohjoisilta kasvuseuduiltaan sairaiden parantajaksi.

Tarina vaihtuu, ihminen niiden mukana, mutta säilyy Lapin kasvissa voima mahtava. Sisältää c-vitamiinia, valkuais- ja kivennäisaineita, maustetaanpa sen öljyllä myös giniä. Varret mehevät ja makeat, moneen herkkuun taipuvat.

Tähän karkkiin kasvi uutettiin, makuyhdistelmät unohtumattomat pintaan nostettiin. Villi Väinö vaahtokarkissa, sen lumo niin viekas, että saatat siihen upota!